Päivä päivältä tulee kuvattua enemmän ja enemmän ihmisiä. Kun aloitin valokuvaamisen niin ihmiskuvaus oli viimeinen asia mitä halusin tehdä. Oli pelottavaa kohdata tuntemattomia ihmisiä. En voinut tietää miten he suhtautuisivat kuvaamiseen, joten pakenin pelkojani maisemakuvaukseen. Kivet eivät sano vastaan, kun niitä kuvaa. Suomalaisen juron ja yksinäisen luonteen turvin istuin järven rannalla etsien kuvattavaa. Oli todella mielenkiintoista, sen verran voin myöntää. Nyt en enää halua istua yksin ja kuunnella lintujen laulua. On aika kuvata ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti